keskiviikko 28. elokuuta 2013

Ihmiset

Onko ihmisistä tullut vainoharhaisempia ja ankeita? Kaikki jaetaan internetissä.
Suru, ilo ja vessassa käyntien määrä. Miten ketään voi enään ottaa vakavasti tuntuu kuin kaikki ne Facebookissa olevat "ystävät" olisivat ihan jotain random populaa jota tapaat baarin vessa jonossa.

Mihin on kadonnut se että, joku soittaa ja kysyy vointia tai pyytää extemporee kahville? Ei sellaista olekkaan kun vain parin hyvin läheisen kanssa. 

Kauhean monen on vaikea laittaa tekstiksi millä tavalla tuntee tai kirjoittaa omalla tavallaan. Facebook on laiskan ihmisen puhelin ja välinpitämättömän ihmisen epätoivoinen todiste itselleen ystävien olemassa olosta.

Minä joskus laitan biisejä tai piirtämiäni kuvia facebookkiin saatan tylsyyttäni pelata facebook pelejä mutten niinkään kommunikoi sitä kautta vaan haluan myös tuntea nämä ihmiset tai ainakin osan ihmisistä netin ulkopuolella mutta, kauhean moni on muuttunut "Face tutuiksi", Random ihmisiksi.

Tuntuu että, nykyään valitetaan enemmän kuin, annetaan muiden auttaa. Jos jollain on oikeasti asiat huonosti ja laittaa nyt siitä Facebookkiin tai twitteriin "rikoin jalkani en tule koskaan kävelemään kunnolla" auttaisiko tätä henkilöä todella se että, "50 random face tuttua tykkää tästä" tai "100 seuraa tätä twiittiä".
Häntä luultavasti auttaisi enemmän jos joku näistä 50 tai sadasta soittaisi ja kysyisi miten voi voinko tulla piipahtamaan?, Voisinko tarjota kahvit?, Tarvitsetko seuraa?

Minä lähinnä olen ihminen joka käy läpi asiat musiikkia kuunnellen, jos olen vihainen pelaan vihan pois ja rauhoitun. Piirrän kun ahdistaa, surettaa tai naurattaa. Kaikki mitä pistän paperille muistan mikä on ollut tunne sitä piirtäessä tai kirjoittaessa.

Välillä harmittaa että, kun yrittää pitää ystäväsuhdetta niin se meneekin niin että, toisella ei ole aikaa tai kiinnostusta siihen vaan olettaa että, olet ainoa joka pitää yhteyttä.
Kukaan ei ole niin kiireinen että, ei voisi ottaa yhteyttä jos vain haluaa kaverisuhteen tai ystävyysuhteen.

Minä en ole katkera tai pitkävihainen en jaksa sellaista koska, elämä on yllättävän lyhyt jotta voisit kantaa kaunaa.



When Someone loses person even thought there haven't been any communication in long time, Or there has been something that destroyed the relationship, is it wrong to feel sadness after the person has perished?


Now days Everyone is putting everything on internet why cant you go to the grave with the flowers and some fucking note for the passed person if you actually cared?

I have been reading messages whole day that everyone who knew him is wishing he is happy in heaven and so on...But then there is the people who were much closer to him and they attack these people with badly chosen words, because they are sending "sorry for the loss."

When I got to that point where people are fighting who cares more and who doesn't, who knows more,  I realized that people can't appreciate sad thoughts from people who don't know the passed person well or something else. Is it now days some kind of sick race; "I knew him better, you didn't even know his favorite color"  "He hated you"

Wtf people, It isn't a race, it's humanity to show some fucking respect even though the old relationship had been destroyed for some reason or you only knew the person by name. When we lose someone we hope we had done something better for that person maybe he would still be alive.... If I had been there.

Or is this something that came with the social networking no one actually knows anyone but the behave that they know all their "followers" "friends" because their names are showing in the lists on your site?
 In internet/facebook/twitter...

Suicide took my old friend, even though I am strong I don't even dare to put that I might feel sadness for the people who knew my old friend better now days. They are in grief they might act in anger and be mad at me for not knowing the guy anymore and because of that I am telling it to all you random people who is reading this if someone says you can't feel sad for someone you had known for example only 2 days it's okay it's normal, Because there is always the "what if I had known him/her longer could I have prevented this from happening.

Maybe at this situation it will take longer for me to actually realise that he is gone forever, Or I might be just dealing with the situation bit differently or I am horrible person who can't feel a thing?

 This differently dealing with the situation might be because I can't actually remember anymore why we fell apart and didn't keep company to each other anymore, we didn't call to each other anymore. We just said "hello" when we randomly met, but never asked "how are you?"

When I know where he is buried I will take one game (guilty gear X 2) and place it to his grave with the note "Thanks for playing and being my friend for long time before we fell apart"
I showed him the game we used to play it at my place when we were teenagers. I still remembered how he was talking about me to his friends that I was unbeatable in the game and he was grateful that I introduced the game for him.

I am glad that I knew him at the time we had, Of Course I am sad  because I didn't have more time.





You find yourself in mirror
You know yourself through life you lived
Everyday is adventure closer to end

Live with and Love with
Those so close
Show them what you can do
See what they can do

Don't judge if you don't want to be judged

You will get what you deserve
Don't hate because someone shows you hate
Hate is just shorter word for disrespect


perjantai 28. kesäkuuta 2013

Jatkoa edelliseen

En tiedä mihin Suomi on menossa mutta, huolestuttavalta näyttää.
Kielletään kaikki ja piilotetaan kaikki, mutta silti koko ajan joutuu lukemaan lehdistä, että taas nuori...

Ennen ei ollut ongelmaa mainostaa kaljaa ja tupakkaa joka toinen tienvarsi mainos mainosti kaljaa. Lasten ohjelmissa opetettiin että vanhempia kunnioitetaan ei enään lasten ohjelmassa näkyy ase ja hirveä haloo eikö tässä tilanteessa olisi ollut vain yksi ratkaisu kertoa aseiden vaarasta, ei ilmeisesti.

Mitä enemmän piilotetaan sitä enemmän nuoret kokeilevat. On myös hupaisa huomata että, kuinka paljon nykyään alaikäeiset änkevät baareihin monesti jonkun pojan kolliaisen tapaa snägäri jonossa joka kailottaa kovaan ääneen kuinka oli kivaa ja kuinka hän on vasta 17.

Ehkä jos piilotamme koulut niintäkin tulee haluttavampia, epäilen suuresti.

Tehdäänpä sitten pornosta laitonta koska, se väärentää niin kauhiasti nuorten kuvaa välittämisestä ja antaa väärän kuvan seksistä. Voi herran jumala kohta kymmeniä nuoria on nuorisokodeissa tai nuorisovankilassa koska, he halusivat katsoa pornoa. 

Mitäköhän vielä olisi kiellettävissä? 
En usko että meillä on kohta mitään kiellettävää. Minä kun olin nuorempi vanhemmat varoittivat ja isä oli hyvä varoittava esimerkki. kokeilin alkoholia kun olin vasta 13 mutta, join liikaa ja siinähä sitten oksennettiin mutta, sen jälkeen kokeilin uudestaan vasta 18 vuotiaana ja kappas osasin käyttää alkoholia. Menetin neitsyyteni 14 vuotiaana omasta tahdostani.

Olen tehnyt yhden abortin nuorena ja pystyin puhumaan näistä asioista äidilleni ja hän oli tukenani. Silti en ole ollut mikään angstinen vaikea teini.
Miettikää miten kohtelette vanhempianne. 

Jos en olisi ollut äidille loppupeleissä prinsessa en varmaan olisi saanut tukea enkä varmaan olisi kaltaiseni. Hyvin iso osa ihmisistä sanovat kumpa.
Miksei voi?

Ja se millaisen kuvan romanttiset elokuvat antavat?
Sellaisen millaisia ihmisten pitäisi olla, miten rakastaa toista ja miten näyttää tunteensa. Nyt kuitenkin ollaan vain huolissaan eikä nähdä kolikon toista puolta. Kuinka se onkaan niin julmaa kuinka kolikko putoaa ja näyttää vain klaavaa vaikka totuudessa on 50/50 todennäköisyys on olemassa.

Ja vielä opettajien valta...Eikö enään koulussa opeteta käytöstapoja?Nykyään opettaja ei voi poistaa häiriköivää oppilasta vaan joutuu keskeyttämään opetuksen ja jankuttamaan niin kauan kunnes oppilas poistuu tai on hiljaa. Missä järki? Miten voi olla niin, että he jotka ovat tulleet oppimaan jäävät häirikön takia vaille opetusta. Miten voi olla mahdollista että hitaasti oppivat eibät voi mennä tukiopetukseen koska sinne siirretään häiriköt? Onko kohta enään murto-osa oppilaita joilla on hyvät koulun paperit. Mihin muut menevät työskentelemään.


En ymmärrä miten ihminen voi olla niin sokea ettei näe mihin suuntaan ollaan tällä menolla menossa?

torstai 27. kesäkuuta 2013

Teoria Väkivaltaisten pelien yms. vaikutuksesta nuoriin

Elikkäs päätin kirjoittaa teoriani väkivaltaisten pelien ja elokuvien vaikutuksesta nuoriin.

Koska olen vielä hyvinkin nuori niin muistan nuoruuteni hyvin.
Siihen kuului paljon pelien peluuta ja elokuvia enkä itse ole millään tavalla väkivaltainen tai syrjäytynyt.

Olen miettinyt asiaa moneen kertaan ja olen tullut tulokseen ettei peleillä tai elokuvilla oli minkäänlaista vaikutusta vaan vanhemmilla.

Vanhemmilla on kaikista suurin vaikutus lapseen eli jos antaisin lapsen juosta ulkona selviytymään itse kiusaajista tai en puuttuisi hänen kiusaamiseen ja puhuisin kuinka maailma on niin kovin julma. Millainen kuva tulisi vanhemmat selkeästi eivät välitä joten saatan muuttua kylmäksi kiusaaminen on okei.
Kuulostaa tietysti aika karulta mutta näin minä sen näen.

Minun lapsuudessa minua kiusattiin josta tulin vahvemmaksi en yksinäiseksi tai syrjäytyneeksi ja tästä voin oikeastaan vain kiittää omaa päätäni.
Minä olen pelannut pelejä varmaan 14 vuotiaasta asti, Olen katsonut elokuvia saman verran.

Oikeastaan luulen, että oman äidin ansiosta minusta tuli rehellinen, sosiaalinen ja ystävällinen. Osan asioista olen oppinut itse esim. en oleta kenestäkään mitään. Äitini aina komensi ilmoittamaan mihin menen ja monelta tulen enkä nähnyt tätä millään tavalla ongelmana vaan velvollisuutena. Voin myöntää olen toheltanut kokeillut alkoholia tupakkaa hyvinkin nuorena mutta, aina ilmoitin missä menen.

Minulla oli kotona kotityöt ja tein ne tottakai välillä valitin...
Isäni ryyppäsi joten en oikeastaan voi kittää häntä muusta kuin siitä, että en halua olla kuin hän ja että minusta tuli ihmisenä paljon vahvempi ja ehkä hän on omalla tavallaan vaikuttanut siihen että, osaan tulkita ihmisiä yllättävän hyvin. Hän ei ollut kuin 6 aktiivista vuotta nykyään asuu niin kaukana, että ainoastaan kerran vuodessa nähdään. Joskus toivoin että, hän olisi kuollut koska, kasvoin aikuiseksi liian varhain. Aloin maksamaan laskuni ja ajokoulut ja vaatteeni jo 17 vuotiaana.

Toivon toisinaan että vielä 11-15 vuotiaana olisin voinut leikkiä pihalla ja leikkiä leluilla ja olla LAPSI.

Joten näiden kokemusten perusteella vanhemmalla on suurempi vaikutus kuin kenelläkään muulla.

Eihän kukaan ota koiraa jollei oli sille aikaa. Pitää viedä ulos, pitää kouluttaa, pitää olla aikaa....
Pientä lasta "koulutetaan" samalla tavalla väkivalta ei saa olla ratkaisu jos lapsi ei opi sama pätee koiraan, tällä tavoin koirasta vain tulee agressiivinen ja luultavasti vainoharhainen ihmisiä kohtaan sama lapsessa.

Ei tarvitse lahjoa kumpaakaan namuilla vaan kehuilla kumpaakaan ei lyödä vaan torutaan.

Säännöt eivät ole julmuutta vaan välittämistä. Kukaan ei halua olla huolissaan tai vainoharhainen. En ole elänyt kuplassa vaan yksinkertaisten sääntöjen kanssa ja olen tyytyväinen enkä kadu.

Eikö vanhempia uskalleta syyttää vai ovatko pelit syy nuorten käyttäytymiseen?


maanantai 24. kesäkuuta 2013

Minä



Olen piirtäjä, ajattelija sekä mieteskelijä. Leffojen ja pelien ihannoija.
En oleta mitään. Jaanu mielelläni ajatuksia aiheesta kuin aiheesta. 
Olen suurimmaksi osaksi hyvinkin tyytyväinen ja jaksan hymyillä.
Tykkään kuunnnella muiden mielipiteitä ja kertoa omani.

Olen myös aktiivinen pelaaja (tietokone ja konsolina toimii ps3)
Minulla ei ole tiettyä kategoriaa pelien suhteen vaan pelaan lähinnä pelejä missä on paljon sisältöä ja pelaamista.
On myös pelejä mitkä toimivat pelkästään agression purkuna mutten koskaan ala raivoamaan peleissä, koska se on vain peli ja yleensä on hyvinkin viihdyttävää kuunnella kun toiset pelaajat pelaavat niin tosissaan ja huutavat naamapunaisina toisilleen.

Rakastan myös elokuvia eikä niilläkään ole kategoriaa vaan fiiliksen mukaan.
Pidän elokuvista ja niiden katsomisesta. Minulle jopa riittää että elokuvassa on hyvät hahmot, vaikka hieno puvustus tai niin huono, että se alkaa naurattaa. Tällä hetkellä on vain kaksi elokuvaa mitkä eivät säväyttäneet millään ja jopa jouduin lopettamaan.

Nyt rupeaa ajatus niin tökkimään että taidankin päättä tarinointini tähän...